huoltajuuskiista1

Huoltajuuden tarkoitus

 

Lapsen huoltajien tehtävä on sananmukaisesti pitää huolta lapsesta. Huoltajuuteen liittyy sekä käytännönläheinen, jokapäiväinen huolenpito, että päätöksentekovalta lasta koskevissa asioissa. Huoltajilla on myös oikeus ja velvollisuus edustaa lasta tarpeen vaatiessa. Lapsen kannalta huoltajuuden on tarkoitus taata hänelle tasapainoinen kehitys ottaen huomioon hänen yksilölliset tarpeensa ja toiveensa. Huoltajuus takaa myös lapsen oikeuden turvalliseen kasvuympäristöön sekä läheiseen suhteeseen kumpaankin vanhempaansa. Oikeudellisessa mielessä huoltajuus tarkoittaa lähinnä sitä, päättävätkö vanhemmat lasta koskevista tärkeistä asioista yhdessä vai onko se uskottu jommankumman tehtäväksi.

Huoltajuuskiista

Lapsen vanhempien erotessa herää usein kysymys siitä, miten lapsen arkipäivä tulee järjestää ja miten hänen asioistaan tulee vastaisuudessa tehdä päätöksiä. Lapsen edun valvomisen tulisi aina olla ensisijainen tavoite päätettäessä lapsen asioista. Jokaisessa huoltajuusriidassa tulisi katsoa lapsen yksilöllistä etua ja sitä, mikä juuri tämän lapsen elämässä olisi paras mahdollinen ratkaisu.

Tärkeintä huoltajuuskiistassa on se, että lapsi säilyttää oikeuden tavata kumpaakin vanhempaansa. Eräs tärkeä kriteeri huoltoriitaa ratkaistaessa on se, miten tapaamiset toisen vanhemman kanssa tulevat parhaiten toteutumaan vastaisuudessa, ja tällä on suuri merkitys arvioitaessa sitä, kumman luokse lapsi määrätään asumaan. Päätettäessä huoltajuudesta lähtökohtana on se, että yhteishuoltajuus lapsesta edellyttää sitä, että vanhemmat tulevat keskenään toimeen ja pystyvät keskustelemaan ja tekemään päätöksiä lapsen asioista yhdessä. Jos jatkuva riiteleminen tai muut kommunikaatiovaikeudet estävät vanhempia tekemästä yhteistyötä, yhteishuoltajuus ei ole lapsen edun mukaista. Pahimmassa tapauksessa se johtaa siihen, että lasta koskevia tärkeitä päätöksiä ei pystytä tekemään tai ne viivästyvät vanhempien ollessa eri mieltä ja kykenemättömiä keskustelemaan asiasta.

Yhteis- vai yksinhuoltajuus?

Jos valinta yhteis- ja yksinhuoltajuuden välillä on vaikea, tuomioistuin yrittää ennakoida, miten vanhempien yhteistyö tulevaisuudessa voisi toimia. Seuraavat seikat ovat kaikki esimerkkejä tilanteista, jotka puoltavat yksinhuoltoa:

- vanhemmat eivät ole keskusteluyhteydessä

- heillä on jyrkästi eriävät mielipiteet lapsen kasvatuksesta

- heidän konfliktiaan ei kyetä sovittelemaan

- toinen vanhempi on kykenemätön pitämään huolta lapsesta

- vanhemmat asuvat eri maissa tai eivät muiden käytännön syiden takia pysty tai halua osallistua lapsen elämään

Näissä tilanteissa mahdollisuudet toimivaan yhteishuoltoon ovat niin heikot, ettei yhteishuolto pääsääntöisesti tule kyseeseen. Päätös lapsen huoltajuudesta tulee kuitenkin aina tehdä kokonaisharkinnan perusteella, eikä yksittäisiä syitä voida luetella absoluuttisina puoltamaan yksin- tai yhteishuoltoa. Jos lapsen huoltaja esimerkiksi määrätietoisesti haluaa vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan, yhteishuolto voidaan poikkeuksellisesti määrätä myös riitaisille vanhemmille, jotta lapsi ei menetä yhteyttä toiseen vanhempaan.